Kerholaiset olivat kerhon alkamisesta asti toivoneet pääsevänä ulkoilemaan ja telttailemaan. Aloitimme suunnittelemaan pienleiriä porukalla.
Ensin piti valita sopiva aika, paikka ja tietenkin pohdittiin, että mistä se teltta kamiinan kera saataisiin.
Paikaksi valittiin meidän kotitila ja sen ulkoilualueet, vappu aatto ja päivä olivat lasten mielestä paras hetki. Teltan miettiminen oli se ehkä haastavin juttu koko suunnittelussa. Tilanne pelastautui kuitenkin siten, että Fannin (joka on kerhoni nuori apu-ohjaaja) isä on puolustusvoimilla töissä lupasi hankkia meille kunnon puolijoukkue teltan armeijalta lainaksi.
Ette muuten arvaa kuinka huokasin moneen kertaan, kun teltan lainaus onnistui ja suunnitelmat olivat valmiit. Ajattelin, että yhteen telttaan meidän leiri ei kaadu, jos ei saada telttaa niin sitten kaikki lapset saavat nukkua rivissä meidän olkkarin lattialla.
Kerho rahaa kerättiin joulumyyjäisillä joulukuussa ja sitä oli nyt hyvä hyödyntää tähän pienleiriin.
Anoppiani pyysin apuun ruokailun suhteen, koska on siinä varsinainen taituri. Anoppi lupasi vappuaatoksi leipoa meille munkkeja. Nyt lapset saisivat oikein ihanan ja hauskan leirin.
Mitä sitä ei kerolaistensa eteen olisi valmis tekemään.
"Lapset tahtoo niin pakko sitä on uhrautua näin hienon porukan takia".
Leiri käynnistyi meiltä tiistai iltana klo:17.00 ja leiri oli 24h pikkuleiri. Tällaisilla pikkuleireillä on hyvä aloittaa, koska joukossa saattaa olla nuoria jotka eivät ole yöpyneet oudossa paikassa. Yöpyminen saattaa olla nimittäin jollekin lapsille vaikeampaa kuin tosille, mutta meidän kerholaisten yöpyminen sujui hyvin. Kukaan ei pelännyt, eikä koti-ikävä iskenyt päälle. Lupasimme lapsille, että jos kova koti-ikävä iskee niin voi tulla nukkumaan minun ja apu-ohjaajien vireen. Kaikki saivat käyttää kännyköitä ja soitella ennen nukkumaan menoa vanhemmilleen, jos halusivat.
Muistatko itse olleesi nuorena tai lapsena leirillä, tuliko sinulle koti-ikävä, mitkä olivat parhaat muistot leiriltä?
Tästä se sitten lähtee.... Retkitavarat ovat vallanneet pihamme
Väki on saapunut ja leiri voi alkaa.
Leiri aloitettiin nauttien tuoreita munkkeja kaupan simaa.
Oli muuten yllättävän hyvää simaa.
Munkit maistuivat ja sima myös.
Mukana leirillä 11 lasta joista 3 toimivat apu-ohjaajina eli Fanni, Amanda ja Lotta. Lisäksi Katja oli apuohjaajana. Katja on yhden kerholaisen äiti.
Miehenikin oli avustamassa leirillä, teltan noston kanssa, sekä kävi laittamassa meille alku tulet valmiiksi laavulle.
Munkkisuut Anniina ja Emilia.
Teltan pystys talkoot alkoivat heti munkki ja sima hetken jälkeen. Pohdittiin porukalla, että mitenkäs tämä nyt sitten kootaan pystyyn. Mieheni pohti, että armeija ajoista on sen verran aikaa ettei muista kuinka puolijoukkueteltta pystytetään. Onneksi joukossa oli Katja joka oli yöpynyt viimeksi vastaavanlaisessa teltassa, joten osasi neuvoa miten homma etenee.
Itselleni tämä kerta oli ensimmäinen ja kokemus jäi hyväksi ja hyödylliseksi. Uskon, että myös lapset oppivat tästä paljon uusia asioita.
Teltta saatiin pystyyn kera kamiinan ja homma oli valmis.
Saimme jälleen olla ylpeitä itsestämme ja siitä miten yhdessä tekeminen on kivaa positiivista.
Nuoret tulivat suoraan koulusta leirille, joten jengillä alkoi olemaan nälkä. Niinpä me sitten lähdettiin metsästysseuran laavulle (Rajalaavu) makkaroita paistamaan ja vaahtokarkkeja grillaamaan.
Kerhoni viralliset apu-ohjaajat Vasemmalta oikealle Amanda ja Fanni
Sekä mukana leirillä myös vapaaehtoisena ohjaajana Siikaisten kerhosta Lotta.
Meidän isäntä osoittautui Emilian ja Vilman suosikiksi. Tytöt tahtoivat syliin ja halailemaan.
Daniel on meidän kerhon ainoa poika ja hauskuuttaja. Oli hienoa nähdä miten Dani tuli innokkaasti leirille, vaikka onkin ainoa poika.
Yritin pitkään saada otettua kuvaa palavasta vaahtokarkista. Vilman vaahtokarkista sain yhden kuvan.
Laavu retken jälkeen porukka oli melko väsynyttä, joten alettiin vetäytymään telttaan. Mieheni oli laittanut alkulämmöt kamiinaan, joten meidän oli mukava mennä lämpimään telttaan.
Yö oli viileä, mutta hyvin siellä pärjättiin. Viiden aikaan aamusta herättiin siihen, kun oli kylmä ja laitettiin kamiina lämpiämään uusiksi, jatkettiin unia. Tai ne nukkuivat ketkä saivat nukuttua.
Tuleeko sitä leireillä yleensä nukuttua hyvin? no ei. Osa nuorista nukkui täyttä possun unta, mutta osa meistä valvoi läpi yön. Meillä oli hauska yö takana, naurettiin niin makeasti, että mahaan asti sattui.
Minua häiritsi jälleen kurkkukipu, ja nuha. Palkka vissiin teltassa nukkumisesta. Ääneni meni ihan möreäksi ja yksi lapsista sanoikin, että meillä onkin täällä mies joukossa.
Lisäksi meidän Pekka kissa teki varsinaiset temput. Kiipesi teltan katolle ja tuli kurkkimaan kattoreiästä ja siinä vaiheessa annettiin kissalle kyytiä. Yksi nuorista napautti nyrkillä teltan kattoon ja kissa putosi alas, kuului vain kiukkuinen rääkäisy. Lähinnä pelättiin, että Pekka tippuisi katon reiästä suoraan kamiinan päälle. Mietittiinkin lasten kanssa, että saadaanko aamulla syödä kissasoppaa.
Meillä taisi olla melkoiset vappufestarit, kun naapurin mies soitatti täysillä stereoita ja sieltä tulikin melkoista musaa laidasta laitaan. Nuoret sanoivatkin, että tällaistako niillä oikeilla festareilla on? Nauroin niin makeasti ja sanoin, että nyt voitte jammata jos tahdotte. Katja totesi, että hän ihan ajatteli, että täällä maalla olisi rauhallista, mutta ihan kaikkea muuta kuin rauhallista. Ei siinä enää voinut muuta kuin nauraa, oltiin niin väsyksissä, että ajatuksetkin harhaili.
TOINEN LEIRIPÄIVÄ
1.5.2019
En saanut enää unta viiden jälkeen, joten päätin makoilla makuupussissa ja juttelin lasten kanssa. Kuuden aikaan otin Emilian ja Vilman mukaani ja lähdin heidän kanssaan tekemään aamupalaa.
Lapset toivoivat perinteistä puuroa aamupalaksi ja niinpä sitten keittelin kaurapuuroa, kahvia, ja teetä. Laitoin pöytään aamupalat ja käskin tyttöjen mennä hakemaan muut aamu-palalle.
Väsynyt nuoriso odottaa aamupalaa.
Essi vasemmalla reunassa nukkui kuulemma vain 20 minuuttia koko yönä. Daniel keskellä nukkui ainakin 4 tuntia kuin possun poikanne. Emilia nukkui ehkä muutaman minuutin kaiken kaikkiaan.
Hei .. eihän leirillä kuulukaan nukkua paljoa. Leiri menee niin nopeasti ohitse, että ei sitä nukkumiseen kannata tuhlata.
Aamupalan jälkeen lähdettiin lipun nostoon. Vppupäivä oli saapunut ja nyt oli hyvä päästä lasten harjoittelemaan myös lipun nostoa.
Perinteisellä kivi-sakset-paperi kilpailulla arvottiin pari joka tulisi lipun nostamaan salkoon opastuksellani.
Nelly ja Vilma pääsivät nostaman lippua.
Arvokas ja tärkeä tehtävä.
Lipun noston aikana kerroin lapsille lipun noston tavan ja laskun. Lisäksi muita asioita mitä liittyy liputus kulttuuriin.
Lippu saatiin hienosti salkoon ja osa lapsista päräytti laulamaan oi maamme suomi synnyinmaa laulua. Täytyy myöntää, että hyvin isänmaallisia lapsia. Kyllä siinä meinasi tippa tulla silmään.
Siellä se lippu hulmusi salossaan.
Lipun noston jälkeen jaettiin porukka kolmeen joukkueeseen ja aloitettiin kisaamaan.
Kisattiin tikanheitossa, Petanguessa ja Mölkyssä.
Viisi parasta voittajaa palkittiin pienillä ilmapallo ja serpentiini paketeilla.
Kilpailujen jälkeen lähdettiin pienelle metsä- ja peltolenkille.
Sulateltiin mahoja ja tutkittiin luontoa. Kerroin lapsille maanviljelystä, metsänkasvatuksesta ja luonnossa liikkumisen hyviä abc-ohjeita.
Lenkiltä saavuttuamme lapset ottivat pienen juoksukisan.
Leiri päättyi photo bhoottiin.
Ostin osan photo bhoot merkkejä halba hallista, mutta tein myös muutaman lisää.
Lisäksi lapset innostuivat esittelemään taitojaan ja meidän ryhmäläisillä onkin monenmoisia hienoja taitoja.
Parit spagaatin taitajat, siltojen tekijät, päällään ja käsillään seisojat. Lotta joka harrastaa taekwondoa teki muutaman potkuesityksen.
Seuraavassa kuvia meidän leirin photo bhoottaamisesta.
Meidän leirin photo poottaus onnistu hyvin ja saatiin hauskoja kuvia nuorisosta.
Photo phoottaus teema syntyi seuraavista ideoista.
Hyvää vappua
#Pomarkku
#Selfie
#4h-kerho
Just Married muuttui Jus leirillä.
Single
Say yes
I do
huulet, viikset, ja i do!
Lisäksi kuppi simaa, kuppi jotain muuta, huulia, hattuja ja amoria.
Meidän vappu leiri onnistui hyvin ja yhdessä tekemisen iloa kiva jakaa muillekin.
Välillä joutuu tietenkin koventamaan ääntään ja komentamaan, mutta sitähän se on, kun isolla porukalla kokoonnutaan yhteen.
Meidän kerho pitää viikon tauon ja palaa vielä kevätretken merkeissä.
Kerhotoiminta jää kesätauolle kevätretken merkeissä, mutta päivitän blogia. Blogi nimittäin elää vähän myöhässä, kun perustaminen meni näin pitkälle.
Lopuksi haluan kiittää kaikkia vanhempia, apu-ohjaajia, anoppia, miestäni. Hienosti hoidettu ja suunniteltu leiri on hyvä juttu.
Meillä osataan jos tahdotaan!!!
Leirillä mukana
Essi, Fanni, Anniina, Lotta, Amanda, Emilia, Ninna, Nelly, Linnea, Vilma, Daniel.
Sekä minä ja Katja.
Leirin aikana tehtiin paljon ja saatiin paljon aikaiseksi. Lapset pääsivät hoitaman koiria, koiranpentuja, sekä kanoja katselemaan.
Monenlaista tekemistä siis oli ja hauskaa oli.
