Siellä missä olen, siellä yleensä sattuu ja tapahtuu.
Vai sanotaanko, että tekevälle sattuu!
Kerroin lapsille kerhon turvallisuus asioista, juttelimme yhtisistä pelisäännöistä, kerhossa käyttäytymisestä jne. Lisäksi kerroin mitä ovat 4h arvot.
Teimme väritystehtävän joka liittyi turvallisuuteen. Kovin pitkälle emme päässeet, kun talossa kilahti palohälytys päälle. Seisoin hetken paikallani ennen kuin kellot alkoivat soimaan päässäni ja mietin, että mikä toi ääni on? En ollut nimittäin aikaisemmin kuullut moista huutoa.
Lapsista joku kysyi, että mikä toi ääni on? Sanoin, että palohälytys ja ei siinä kauan tarvinnut miettiä, kun reippaat lapset tajusivat mistä on kyse. Muutama minuutti ja kaikki olivat ulkona huoneistosta ja juoksivat nopeasti ulos talosta.
Oli kyllä niin karmaiseva ääni, että varmasti kuului keskustaan asti.
Siinä sitten kiersin taloa erään toisen naisen kanssa, kun muutkin ryhmät olivat kokoontuneet samaan aikaan tiloissaan. Ihmeteltiin ja kummasteltiin, että mistä tuo hälytys oikein tulee. Vanhaikoti on meidän vieressä ja sieltä juoksi kaksi hoitajaa ulos ja sanoi, että päätyhuoneistosta tulee hälytys. Samaan aikaan paloauto saapui paikalle ja taas etsittiin syytä. Käytiin kahteen kertaan eikä mitään erikoista löytynyt, kunnes sitten palomies ilmoitti, että kyllä tulee ihan oikeasta huoneistosta. Päätyhuoneistossa oli laitettu uuni päälle ja se oli alkanut käryämään. Selvittiin säikähdyksellä.
Saatiin eräältä rouvalta oikein hienot kehut ja sanoi, että teidän ryhmä tuli todella hienosti ja reippaasti ulos hälytyksen sattuessa. Sanoinkin, että tulipahan tämäkin harjoitus tehtyä heti näin kerhokauden alussa.
Nyt oli mielessäni, että pitää tehdä kerhon turvallisuus suunnitelma valmiiksi.
Kerroin Anna-Kaisallekin, että nyt on sitten paloharjoituskin tehty meidän kerhossa ja lapset poistuivat tilasta todella nopeasti ja ketterästi.
Tämä kennotehtävä oli lasten mielestä aika mukava ja innoissaan ne niitä värejä luonnosta etsikin.
Mitä parasta eräällä pojalla oli ruusunmarja pensaasta kerättyjä kukkasia.
Tuli harjoiteltua pelastautumista ja kerättyä kukkasia, tästä on hyvä taas jatkaa seuraavaan kertaan.
Lapsista joku kysyi, että mikä toi ääni on? Sanoin, että palohälytys ja ei siinä kauan tarvinnut miettiä, kun reippaat lapset tajusivat mistä on kyse. Muutama minuutti ja kaikki olivat ulkona huoneistosta ja juoksivat nopeasti ulos talosta.
Oli kyllä niin karmaiseva ääni, että varmasti kuului keskustaan asti.
Siinä sitten kiersin taloa erään toisen naisen kanssa, kun muutkin ryhmät olivat kokoontuneet samaan aikaan tiloissaan. Ihmeteltiin ja kummasteltiin, että mistä tuo hälytys oikein tulee. Vanhaikoti on meidän vieressä ja sieltä juoksi kaksi hoitajaa ulos ja sanoi, että päätyhuoneistosta tulee hälytys. Samaan aikaan paloauto saapui paikalle ja taas etsittiin syytä. Käytiin kahteen kertaan eikä mitään erikoista löytynyt, kunnes sitten palomies ilmoitti, että kyllä tulee ihan oikeasta huoneistosta. Päätyhuoneistossa oli laitettu uuni päälle ja se oli alkanut käryämään. Selvittiin säikähdyksellä.
Saatiin eräältä rouvalta oikein hienot kehut ja sanoi, että teidän ryhmä tuli todella hienosti ja reippaasti ulos hälytyksen sattuessa. Sanoinkin, että tulipahan tämäkin harjoitus tehtyä heti näin kerhokauden alussa.
Nyt oli mielessäni, että pitää tehdä kerhon turvallisuus suunnitelma valmiiksi.
Kerroin Anna-Kaisallekin, että nyt on sitten paloharjoituskin tehty meidän kerhossa ja lapset poistuivat tilasta todella nopeasti ja ketterästi.
Sain vähän negatiivista palautetta siitä, että lapset juoksivat ilman kenkiä pitkin pihaa. Yritin kertoa kaikille, että kengät ovat se viimeisin asia jota mietitään tosipaikan tullen. Siinä vaiheessa, kun hälytykset alkavat soimaan niin ulos lähdetään, eikä mitään tavaroita aleta keräilemään mukaan. Jos oikeasti roihahtaa jossakin niin oma henkikulta on se tärkein asia, eivätkä mitkään tavarat. Painotin myös tätä asiaa lapsille, että ulos lähdetään, vaikka ikkunan kautta, jos on pakko.
Turvallisuus oli siis numero 1 tämän kerhokerran teemana. Muutama lapsi vähän säikähti palohälytystä, mutta sitä ääntä kyllä minäkin säikähdin. Ainakin on kuuluva ääni törmälänmäellä.
Päivän kruunasi tietenkin yhteiskuva palomiehen kanssa.
Kuvaa en nyt saa meidän instagramista kopioitua tähän. Mikäli sulla on insta käytössä niin pääset seuraavasta linkistä katsomaan sen.
PAINA TÄSTÄ
Palomiehet ovat meidän tosielämän sankareita.
Mitäs muuta me sitten tehtiin toisella kerhokerralla?
Kananmuna kotelon kennot väritettiin eriväreillä ja luonnosta etsittiin samaa väriä kuvaava kasvi, kukka tai jokin muun luonnon materiaali.
Tämä tehtävä kuuluu mm: 4H yhdistyksen top-tehtäviin.
Mitä parasta eräällä pojalla oli ruusunmarja pensaasta kerättyjä kukkasia.
Tuli harjoiteltua pelastautumista ja kerättyä kukkasia, tästä on hyvä taas jatkaa seuraavaan kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti